perjantai 19. helmikuuta 2016

Back On Track


Kraniosakraaliterapeutti kehotti meitä hankkimaan BOT:n loimen. Saattaisi kuulemma auttaa siihen, että lantion ja selän alue ei menisi ihan niin kovaan juntturaan.


 Vähän utelin aluksi muilta sakemanniurosten omistajilta, että minkä kokoisia loimia heidän koiransa käyttää jotta osuisin edes sinne päin tilatessani sen. Ja hyvä tuuri kävikin, sillä tilaamani 70 cm loimi oli juuri kuin tehty Viskin päälle. Ja ilmeisesti loimen materiaali on mukavan tuntuista koirankin mielestä, sillä tätä takkia Viskikin pitää ihan mielellään. Yleensä kun vedät jonkun loimen niskaan, alkaa sen päiväinen luimistelu. 


Aina en jaksa niitä jalkaremmejä laittaa, ja sit saattaakin käydä niin, että loimi on päällä vähän miten sattuuu! :D


 Millaisissa tilanteissa te käytätte koiralle loimea, etenkin jos omistatte tälläisen samanmoisen BOT:n verkkoloimen? Itse olen käyttänyt sitä nyt lähinnä kun esim. pistän lenkin jälkeen lämpöisen koiran kylmään autoon. Samoin jos kylmillä keleillä jäämme lenkin jälkeen vielä pihalle touhuileen. Mutta sisällä en ole koskaan pitänyt. Kiinnostaa vaan tietää, että olenko nyt jättänyt huomioimatta jonkun tilanteen, jossa tuo loimi pitäisi ehdottomasti olla päällä. 


Jos olette tehneet postauksia Back On Trackin -tuotteista, niin linkatkaa niitä tähän. Mielenkiinnolla kävisin itsekin lukemassa! :)

tiistai 16. helmikuuta 2016

Helmikuuta


Hei jippii. Nyt alkaa oleen talvi taas siinä pisteessä, että kun neljän jälkeen kotiudun töistä, on vielä valoisaa. Ja se on hienoa se!
Eilen pitkästä aikaa otin kamerankin mukaan lenkille. Tässä siis eilistä kuvasatoa.
Huomatkaa huimasti kasvanut Viski. Luulimme että hänestä jäisi sellainen tirppi, mutta taisimme olla väärässä! :D Painoa nyt huimat 42,7 kg.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Koirahoitolassa

Viski meni elämänsä ensimmäistä kertaa koirahoitolaan hoitoon lauantaina. Viski on vähän sellainen haastava koira (eli siis normaali nuori uroskoira jolla puhtia riittää) ja sen takia sitä ei voi ihan kelle tahansa antaa hoitoon. Mun vanhemmat on sellaiset luottohoitajat olleet jo Jimille. Ilman niitä koiran omistamisesta ei oikein edes tulis mitään! ♥ 
Viski oli siellä just edellis viikonloppuna yökyläilemässä ja hyvin oli mennyt. En kuitenkaan kehdannut heti kysyä seuraavaksi viikonlopuksi taas hoitopaikkaa. Ja sitä paitsi ajateltiin että on Viskinkin kannalta hyvä, että se menee nyt tutustumaan koirahoitolaan. Ennemmin tai myöhemmin tulee kuitenkin se hetki, että ollaan taas reissussa mun vanhempien kanssa yhdessä. Silloin pitäisi joka tapauksessa etsiä joku toinen hoitopaikka.
 

Edellinen sakemannimme Jimi oli pari kertaa samaisessa hoitolassa, Jetsanissa ja siitä jäikin niin positiivinen ja hyvä kuva, että Viski pääsi samaan hoitolaan.
Aluksi sanoin isännälle, että hän saa hoitaa Viskin viennin sinne, muutoin parun siellä ovella kun joudun hänet jättämään. Mutta Viskipä olikin niin reipas, että ei paljoa taakseen katsonut kun hoitolaan pääsi! :D Viski sai häkin, jossa sai olla sisä- sekä ulkotiloissa. Ihan parasta!! Ja samalla näki toisia koiria.
 

Ja hyvinhän siellä oli muutoinkin mennyt. Koira oli vaan aivan rättipoikkiväsynyt kotiuduttuaan. Kokemus oli sen verran positiivinen, että jatkossa voi Viskin viedä hyvillä mielin sinne hoitoon. Oli mukava kuulla hoitajan suusta, että Viski on kovin sosiaalinen ja energinen nuori mies! ♥

Kuvat Jetsanin omilta sivuilta.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kraniosakraaliterapiassa

Viski kävi maanantaina elämänsä ensimmäistä kertaa kraniosakraaliterapiassa Turussa. Tämä oli mullekin ihan uusi hoitomuoto, mutta Facebookin Koirien nivelrikko -ryhmässä monet sitä olivat kehuneet.
Siitä, että onko tästä jotain hyötyä vai ei, en osaa vielä sanoa, kun vasta eka kerta ja muutama vuorokausi takana hoidosta. Mutta syitä koiran toispuoleisuuteen ja jalat lantion alla seisomiseen löytyi useita. Toivottavasti niitä saatais myös hoidettua kuntoon.


Vierestä katsottuna näytti, että hoitaja vaan pitää käsiään koiran selän ja lantion päällä. Mutta siitä miten Viski hoitoon reagoi pystyi toteamaan, että kyllä se jossain tuntuu. Välillä uristiin kurkku-urinaa ja välillä taas melkein nukahdettiin silmät väärinpäin. Lantion ja selän alue oli ihan juntturassa. Samoin rintakehässä ja niskassa pieniä kipualueita.
Mennään parin viikon päästä uudestaan ja alustavasti sovittiin neljästä hoitokerrasta. Jatketaan siis seurailua että onko hyötyä vai ei.
Positiivista tässä oli se, että Viski joka ei oikein diggaa vieraiden ihmisten koskettelusta, antautui hoitajan käsittelyyn suht rauhallisesti.