Treenipäiväkirja vko 11

Ja taas ollaan menty yksi viikko kesään päin, jei! ♥ 

Aika paljon toimintaa sisälsi taas tämäkin viikko. Aloitettiin mm. uutena harrastuksena rallytoko.

(Kuvat otettu lauantaina 14.03.2015. Painikaverina Pepi.)

Maanantai:

Aamulenkki 3 km. 

Otetiin sivulletulotreeniä ensimmäistä kertaa klikkerin kanssa. Se vaikutti kyllä aika mainiolta apuvälineeltä. Otin sivulletulon vielä käsiavulla. Kunhan tottui siihen klikkerin ääneen. 

Illalla tehtiin vielä 5,3 km lenkki.

Tiistai:

Aamulenkki 3 km.

Sivulletuloa otettiin tänään erilaisissa tilanteissa; ulos mennessä, lenkeillä, ruokakupin kanssa, ennen vapautusta jne. Viski oli vähän hämillään uusista treenipaikoista ja -tilanteista. Mutta hiljaa hyvää tulee. Ehkä... 

Viski on muutamassa päivässä hokannut tosi hyvin klikkerin tarkoituksen. Tulee jo kerjäämään palkkaa taskusta, kun kuulee klikkerin äänen. Illalla tehtiin 3,2 km metsälenkki. Lenkillä otettiin taas paljon sivulletuloja sekä maahan-istu-maahan -käskyä. Istuminen ja maahan menevät hyvin omina erillisinä käskyinä, mutta jos niitä pitäisi suorittaa muutama peräkkäin, menee koiruus ihan sekaisin. 

Viski pääsi myös ekaa kertaa pesulle. Tuli kierineeksi metsässä jossain sontakasassa, ja siitä seurasi saunareissu. Hienostihan se antoi pestä itsensä, pointsit siitä! 

Keskiviikko:

Aamulaiskuus iski, ei käyty lenkillä, mutta touhuttiin tunnin verran omassa pihassa. Treenattiin sivulletuloa pesuvadin avulla ja Viski jopa tuli sivulle ilman käsiapuja! ♥ Liekö kyseessä pelkkä vahinko, mutta tuli kuitenkin... Intoa ja vauhtia riitti muutenkin. 

Näyttelykoulutukseen kyllä kaipaisin kipeästi apua!! En vaan saa Viskiä seisomaan niinkuin pitäisi. Tai ehkä mun pitäis kans aloittaa hieman pienemmistä palasista se seisomisen opettaminen, eikä heti odottaa täydellistä suoritusta. Hänen takajalkoihin ei vaan yksinkertaisesti saa koskea...

Iltalenkki 5 km tehtiin naapurikaupunki Forssassa (josta puolet ennen treenejä ja puolet niiden jälkeen), jossa rallytoko treenitkin olivat. Vähän taas jännitti mennä kokonaan uuteen paikkaan, ennestään tuntemattomalle ohjaajalle ja taas täysin uudet treenikaverit. Mutta, WOW, mitkä treenit!! ♥ Olin taas ylpeä omasta, hienosta koirasta!! Tästä on erittäin hyvä jatkaa eteenpäin. Opeteltiin rallytoko kylttejä missä oli istumista ja maahan menoa. Ja luonnollisesti seuraaminen tuli siinä rataa suoritettaessa, mutta ei siihen vielä sen enempää puututtu. Opetellaan seuraaminen pesuvadin kanssa. Eli ensin käännökset kuntoon ja siitä kautta koiran pitäisi automaattisesti hakeutua ohjaajan viereen. Vaikutti ihan hyvältä tavalta lähteä seuruuta opettamaan. Ja ohjaaja oli tosi hyvä, suosittelen Koirapalvelu Kultahäntää!!

Torstai:

Taas laiskotti aamulla ja aamulenkki jäi väliin. Mutta sen sijaan treenattiin navetan ylisillä sivulletuloa eri kulmista. Meni ihan ok. 

Töiden jälkeen käytiin lenkillä koirakaveri Moonan kanssa. Lenkin pituus oli 6 km, mutta koirat veti taas tuplat ellei triplat. ☺ Moonalla ja Viskillä on tapana välillä vähän rähistä toisilleen, mutta taas meni niin kauan hyvin kun me omistajat pysyimme liikkeessä ja koirat eivät päässeet pyörimään meidän jalkoihin. Omistajien jaloissa menee aina rähinäks. 

Illalla oli vielä tokotreenit Salossa. Harjoiteltiin hyppyä, paikallamakuuta ja luoksetuloa. Hyppy meni hyvin, ekaksi kerraksi. Ekalla kertaa kun jätin Viskin esteen taakse ja pyysin luokse, se automaattisesti kiersi esteen. Mutta eihän me oltu sitä vielä treenattukaan. Parin hyppykerran jälkeen se tuli jo hienosti esteen yli. Paikallamakuut oli ihan täydellisiä (2 x 2 min). Ei nyi, ei vingu, ei ahdistu. Katselee kaikessa rauhassa mua koko ajan. Itse en viitsi suoraan katsoa koiraa, vaan yritän katsoa siihen ihan sen viereen. Luoksetuloissa lähti hyvin tulemaan mua kohti, mutta sit iski epävarmuus (?) ja läks omille teilleen. Epäiltiin, että tää johtuu siitä, kun pari kertaa on tullut mua päin niin kovin, että oon ehkä saattanu antaa sille jonkun sellaisen negatiivisen vihjeen ja nyt ei oikein uskalla tulla niin kovin mun luo. Kokeiltiin luoksetuloa niin, että annoin ensin yhden tänne käskyn. Viski lähti hyvin tulemaan mua kohti ja ennen kuin se päätti lähteä omille teilleen, annoin uuden tänne-käskyn ja hienostihan se tuli mun eteen. 

Treenien jälkeen Viski sai vielä riehua reilun 30 minuuttia treenikaveri Papun kanssa. Voitte uskoa, että kun päästiin kotiin, oli auton takaluukussa aika väsynyt koira! ☺

Perjantai:

Aamulla laiskoteltiin, eikä lenkkeilty eikä treenattu. Kuljeskeltiin vaan omassa pihassa, ihmeteltiin joutsenia jne. 

Illalla käytiin pururadalla lenkillä 5,5 km koirakaveri Eskon kanssa. Katastrofin ainekset oli ilmoilla, kun koirat oli vapaana ja purtsille tuli kolme ratsastajaa. Onneksi Esko lähti tulemaan omaa omistajaansa kohti, joten Viskin oli pakko lähteä perässä. Esko ei niin hevosista mitään meinannut, mutta ai että Viskiä pelotti. Kaikki karvat oli pystyssä ja asiasta oli kovin vaikea pienen pojan päästä yli. Mutta päivän positiiviset; metsässä tuli myös mies vastaan, ja siitä Viski ei meinannut mitään. Yleensähän metsässä vastaan tulevat ihmiset on pahinta mitä se tietää. Ja Esko ja Viskikin tulivat taas hyvin juttuun.

Lauantai:

Käytiin Forssassa 7 km kaupunkilenkillä. Viski oli ihan ihmeissään, kun oli niin paljon muita koiria, ihmisiä, autoja jne. Täällä maalla ei ihan niin paljon ole menoa! ☺ 

Iltapäivällä Viski pääsi painimaan luottokaveri Pepin kanssa. Koirat painivat reilun tunnin ajan, ja kyllä siinä oli jätkä taas väsynyt sen menon jälkeen. Pepi on oikeastaan ainoa Viskin kavereista, jonka kanssa ne saavat kunnon painimatsin aikaiseksi. Ja Viski kun rakastaa painimista... ♥

Illalla Viski oksensi sisälle ja oksennus sisälsi sulamattomia luunpalasia. Olin aiemmin antanut sille naudan rustoluun.  

Sunnuntai:

Tehtiin taas kaupunkilenkki Forssassa, tällä kertaa 6 km. Ilma olisi ollut hieno metsälenkille, mutta näinä kevään ensimmäisinä aurinkoisina viikonloppuina noilla metsälenkeillä on pari kaks muutakin lenkkeilijää...

Ja kaupunkilenkin positiiviset; Viski ei provosoitunut muiden koirien rähjäyksestä yhtään ja ohitti tosi hienosti muut koirat. Kova kiire sillä vaan on ohittaa kaikki koirat. Tähän täytyy seuraavaksi panostaa, opettaa että hänellä ei ole mikään hätä vaikka toinen koira on vieressä ja voimme siitä huolimatta ohittaa rauhassa ja nätisti. Mutta mulle on pääasia ettei se rähjää.

Oli kyllä niin upeat lenkkikelit koko viikonlopun. Viski oli sunnuntaina ulkona aamukasista iltakasiin ja kyllä olikin poika väsynyt kun lopulta pääsi sisälle, omalle pedille nukkumaan! ♥

 Viiko sisälsi siis 44 käveltyä (osin juostua) kilometriä (Viskillä tosin km-määrä paljon suurempi kuin emännällä), neljän eri koirakaverin kanssa leikkimistä, paljon tokoilua, uusi harrastus ja uudet harrastuskaverit. Kyllähän sitä siinä taas olikin! ☺