Meidän Viski on varsinainen hyppypomppukenguru. Jos ei muuten pääse nuolemaan naamaa, niin pitää hypätä niin korkeelle, että varmasti ylttää. Jos se on innoissan, niin se hyppii ja pomppii. Kasvattajallekin jo ilmoitin, että yksi jalostusvirhe tässä koirassa on; takajalkojen tilalle on tullut epähuomiossa vieterit! ☺ Minua itseäni tuo pomppuisuus ei haittaa, mutta joitain ihmisiä se tuntuu haittaavan... Ymmärrän, että ei ole kiva tulla meille kylään, kun heti ekana saa kuraiset tassunjäljet ikuistettuna rintaan.
Mutta.....jos sanot kotiin tuleville vieraille, että ÄLÄ puhu sille koiralle, ÄLÄ katso sitä, ÄLÄ huomioi sitä millään tavalla, ennenkuin se on rauhoittunut, niin mikä ihme siinä on niin vaikeeta olla huomioimatta sitä koiraa...?!
Heti ensimmäisenä meille tullessa alkaa se koiralle lässytys ja sen sitten tietää mitä siitä seuraa...koira innostuu...koira hyppii...vieraat ovat vihaisia...emäntä on vihainen vieraille...kaikki on pilalla... ☺☻
Kohta pistän portille kyltin, että jos et pysty olemaan huomioimatta koiraa, älä myöskään valita jos se hyppii tai vaihtoehtoisesti älä tule näiden porttien sisäpuolelle.
Tämä on kuitenkin sen kengurukoiran koti! ♥
Ehkä se joskus siitä rauhoittuu...ehkä ei....
Muutaman kerran meillä on käynyt sellaisia vieraita, jotka ovat tottuneet hyppiviin koiriin, ja ovat osanneet kääntää kylkensä heti kun Viski on yrittänyt hyppiä. Hyppiminen onkin jäänyt näissä tapauksissa pelkäksi yritykseksi, kun eivät ole huomioineet Viskiä millään tavalla. Lisää kiitos tälläisiä vieraita, niin ehkä saamme pomppuongelmaa vähän hillityksi! ☺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti