Aina kun otan noutokapulan esiin on Viskillä yhtä hämmästynyt ilme: "Mikä ihme tuo on? Mä en ainakaan tiedä mitä sille pitää tehdä? Kerro nyt mitä mä teen sille? Ai otan suuhun? Ootko tosissas? Mä mielummin heittelen sitä ja potkin tassun kans! Ai ei tuu palkkaa ku heittelee? No mä alan sit haukkuun..."
Ja sitä rataa!! Ehkä se tästä...
Se alkoi jo joululoman aikana sujumaan hienosti, mutta nostin vaatimustasoa ilmeisesti vähän liian vikkelään ja nyt ollaan tultu kehityksessä taaksepäin ja lujaa....
Tätä tää on, tämä koiranomistajan arki!! ♥
Joskus osataan, joskus taas ei.... ☺☻
Kuten varmaan olet lukenutkin meillä Niilolla tuo kapula on aina ollut peikko ja jätin sen sitten tyhmyyksissäni vuodeksi unhon suohon ja nyt maksetaan velkoja. Ny se kyllä jo noutaa, pitääkin ajoittain, noutaa jopa esteen yli, mutta tuo mälväys , tsemppiä, älä luovuta :) Jalo hakee hienosti, mutta pudottaa ;)
VastaaPoistaViski ei onneks (VIELÄ) mälvää... Mutta tyhmyyksissäni rupesin vaatiin siltä heti luovuttamista. Kunnes kouluttaja kertoi, että koira tyhjentää suunsa ennen palkkaa, eli tiputtaa sen kapulan mun jalkoihin. Nyt ollaan sit ihan vaan treenattu kapulan pitämistä. Ja kuten oon todennu, eihän meillä tässä mihinkään kiire oo.... ☺
Poista