Täytyy yrittää heti kirjata reissun vaiheet ylös, kun ne vielä ovat suht tuoreena muistissa! :) Eli reissusta selvitty ehjin nahoin ja montaa kokemusta rikkaampina! <3
Matka alkoi maanantaina suht pitkällä ajomatkalla Lahden ja Mikkelin kautta Joensuuhun ja sieltä sitten Kolille. Ensimmäinen yöpyminen tapahtui
Kiviniemen tilalla, siihen on Kolin kylältä linnuntietä matkaa noin 20 km.
Nukuimme riihessä, johon oli rakennettu puiset laverit ja niiden päällä oli patjat. Mitään lämmitystä riihessä ei ollut. Lämmityksen puuttumisessa ei olisi ollut muuten mitään ongelmaa, mutta olin kiireessä napannut mukaani makuupussin, jonka suositeltu käyttö oli +18 asteen lämpöön ja riskiraja oli jo +2. Ulkolämpötilan keikkuessa siinä +5 huitteilla ei paljon yöllä naurattanut, päinvastoin... Hiukan olin myös huolissani miten Viski pärjää, koska ei ole vielä yhtään yötä viettänyt ulkona, mutta hyvin se siinä minun kainalossa selviytyi! :)
Riihi oli lammasaitauksen sisällä ja Viskin ei oikein meinannut huumorintaju riittää lampaiden tutustumisyrityksiin. Lampaat olivat tottuneita koiriin ja siksi tulivat aika yli-innokkasti nuuskuttelemaan. Viski uskalsi minun sylistä lampaita nuuskutella, mutta muuten olivat kyllä vähän liian pelottavia! :)
Yöpyminen aitassa maksoi 10 €/yö. Otimme lisäksi aamupalan (6 €), joka syötiin Kiviniemen tuvassa. Aamupala oli jokaisen euronsa arvoinen ja syömisen lisäksi saimme ihastella kahta 3,5 kk:n ikäistä kissanpentua. Voih... <3 ne olivat niiiiin ihania ja leikkisiä!!
Kiviniemestä matka jatkui kohti Ukko-Kolia ja siellä sijaitsevaa Luontokeskus Ukkoa. Luontokeskuksen pihaan ei saanut ajaa autoa, vaan auto piti jättää alempana olevalle parkkikselle. Parkkipaikalta pääsi Luontokeskukseen rappusia pitkin tai ilmaisella maisemahissillä. Me nuoret, tervejalkaiset käytettiin tietenkin joka kerta sitä maisemahissiä! :) Viski tuli hienosti hissiin, eikä yhtään pelännyt vaikka hissi meni aika mahtavissa maisemissa. Ihmisillä vaan oli välillä hauskaa, kun otin Viskin viereeni penkille istumaan ja ihastelemaan maisemia!
Suosittelen patikkareissua suunnitellessa aina asioimaan ensin paikallisessa Luontokeskuksessa. Sieltä saa aina sen ajankohtaisimman tiedon ja henkilökunta toimii enemmän kuin mielellään oppaana reissulle. Luontokeskus Ukosta saimme erittäin kattavan tiedon Kolin alueen reiteistä. Saimme myös vahvistusta sille tiedolle, että Kolin reitit ovat todella vaativia suurien korkeuserojen vuoksi, joten etenkään kun on pentu mukana, niin ei kannata ahmia liian suuria päivämatkoja. Ja yksi tärkeä tieto oli myös, että Kolin vesipisteistä suurin osa oli suljettuina, koli-bakteerin vuoksi. Luulimme ensin tätä huonoksi puujalkavitsiksi, mutta kyllä se ihan paikkansa piti, Kolilla koli-bakteeria. Juomapullot piti siis tankata luontokeskuksella ja kantaa mukanaan. Ruokakäyttöön toki käy myös tuo kolibakteerivesi, koska se keitetään ensin, mutta emme me sitä siltikään tohtineet käyttää. Ei olisi ollut kiva pilata reissua ankaralla ripulilla.
Luontokeskus Ukko oli siitäkin erittäin mukava paikka, että sinne oli hyvin käyttäytyvät koirat tervetulleita. Koirat saivat vettä ja koirankeksejä samalla kun omistajat saivat nauttia Ukon kahviossa herkulliset pullakahvit.
Luontokeskuksen kautta sai myös varattua alueella sijaitsevia Metsähallituksen omistamia varaustupia. Otimme yhdeksi yöksi Ikolanahon varaustuvan, 35 €/vrk. Varauksen vastaanottaja vielä muistutti, että siellä mökissähän ei sitten ole sähköjä..ou nou, yleensähän autiotuvissa on sähköt! :D Ehkä mies ei tiennyt, että olemme ennenkin näissä metsätölleissä nukkuneet! :)
Luontokeskukselta
ajoimme auton Peiponpellon pysäköintipaikalle, ja aloitimme "kevyen"
700 metrin nousun mökille. Kyllä siinä vähän puski hikeä pintaan, kun
pitkästä aikaa rinkka selässä kiipesi aika suoria seinämiä ylöspäin.
Hengissä selvittiin mökille saakka ja kyllähän se möksä täytti kaikki odotukset!
Mökin varustelutaso oli hyvä;
|
Makuupaikat neljälle kerrossängyssä ja laverilla,
patjat, tyynyt, vuolukivitakka, kaasukeitin, talousvesi kaivosta
(juomavesi keitettävä), erillinen kuivakäymälä.
|
Mökki näyttikin aika pian siltä, että me olimme sinne majoittuneet! ;)
Vuolukivitakka oli ihan huippujuttu. Tänä yönä ei tarvinnut palella!! Ainoa miinuspuoli mökissä oli vessan kaukainen sijainti. Mökiltä oli vessalle noin sadan metrin matka. Mielestäni vähän liian pitkä kovan hädän yllättäessä. En tiedä oliko vessan sijaintia siirretty juuri tuon pintaveden likaantumisen takia, tiedä häntä, mutta vieraskirjasta saimme lukea, että wc on joskus sijainnut ihan mökin (ja kaivon) vieressä.
Mökkiin päästyämme vaan nopeasti purimme kamat ja pakkasimme yhden rinkan kantokuntoon ja siihen laitoimme päivän eväkset. Tarkoitus oli lähteä valloittamaan Ukko-Koli. Matkaa Ukko-Kolille oli linnuntietä n. 3 km. Me teimme menomatkalla Uuron kierroksen ja reittiseloste sanoi seuraavaa: "Reitin korkeimman ja matalimman paikan korkeusero on 112 metriä, joten kierros on lyhyydestään huolimatta erittäin vaativa". Ja sitähän se olikin. Mutta maisemat olivat myös erittäin upeat, jylhät.
Näiden upeiden maisemien luona oli myös erittäin hyvä paikka pitää lounastauko. Ruokana oli kunnon retkiruokaa, kanarisottoa. Trangialla vaan vesi kiehuvaksi ja kiehuva vesi kaadetaan retkiruokapussiin. Pussin annetaan olla suljettuna, lämpimässä paikassa (esim. pyyhkeen sisällä) n. 10 minuuttia ja ruoka on syötävää.
Yllättäen tuolla retkioloissa myös nämä sapuskat maistuvat ihan erityisen hyvältä! Mausteita niistä ei ainakaan puutu.
Tauoilla Viski sai päällensä kaverin ranskikselta lainassa olleen manttelin. Tälläinen lämpömantteli/takki on aika ehdoton näillä reissuilla, etenkin kylmempään aikaan, jolloin väsynyt & hikinen koira alkaa tauoilla helposti palella. Viski oppi heti, että tauot täytyy käyttää hyödyksi ja nukkua nukkumatta jääneet päikkärit!
Evästauon jälkeen matka jatkui kohti Ukko-Kolia. Ja kyllähän ne sieltä avautuvat maisemat olivat kaiken sen hien arvoisia! :) Pielinen on aika upea vesistö.
Tälläiselle Lapille sydämensä täysin menettäneelle retkilijälle nämä maisemat eivät mitään sydämen pysähdystä aiheuttaneet, mutta kyllähän ne upeat olivat siitä huolimatta! Ihan näkemisen arvoiset. Ukko-Kolilta avautuvaa maisemaahan sanotaan Suomen kansallismaisemaksi.
 |
| "Kuvatkaa te vaan, mää ainaki nukun nyt!" |
Ukko-Kolilta matka jatkui Akka-Kolin ja Paha-Kolin kautta takaisin Ikolanahoon ja varaustuvalle.
Olimme niin poikki ensimmäisen päivän tarpomisesta, että uni tuli aika sutjakkaasti!
Kolmannen päivän missio oli patikoinnin lisäksi päästä saunaan! Kun on pari päivää hikoillut samoissa kamppeissa, niin on aika kova tarve päästä peseytymään.
Tarvoimme takaisin parkkipaikalle, jossa auto oli (ihanaa alamäkeä) ja ajoimme ensin Luontokeskukselle palauttamaan mökin avaimen. Tämän jälkeen ajoimme Kolin kylällä sijaitsevaan infopisteeseen kyselemään, että mistäköhän saisimme kohtuuhintaisen, saunallisen mökin. Pielisen rannalla sijaitsevat mökit kuulemma maksavat sadasta eurosta ylöspäin per yö. Liian kallista meidän budjetille. Infon kautta saimme tiedon
Merilänrannan Rantamajoista, jotka sijaitsevat Käränkälammen rannalla, n. 6 km Kolin kylältä. Meidän Karpalo mökkimme oli 60 €/vrk ja juuri täydellinen meidän tarkoituksiin.
Sinne majoituttuamme ja hernerokat naamaan vedettyämme ajoimme auton Kolin sataman parkkiin ja lähdimme kiertämään Kasken kierroksen. Taas korkeuserot toivat oman haastavuutensa reitille.
Reitin varrella oli ihanaa Kolin perinnemaisemaa vanhoine maatiloineen sekä erilaista taidetta metsän keskellä, mm. aidon kokoinen jääkarhu! :)
Kasken kierros oli todella huonosti merkitty, mutta onneksi muita opasteita löytyi matkan varrella, joten pärjäsimme hyvin kartan kanssa.
Ilta menikin saunoessa ja pestessä reissun pölyjä pois iholta! :) Tuli siinä ehkä muutama ansaittu olutkin nautittua, saunan lämmössä.... ;)
Aamulla herättyämme pohdimme, että vieläkö päivän ajan kiertäisimme Kolia, mutta koska meillä oli matkakaverina tämä Viski 15 vkoa, emme viitsineet häntä enää rasittaa yhtään enempää rankoilla reiteillä, vaan päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti. Ensin tietenkin piti käydä koiruutta väsyttämässä mökin vierestä lähtevällä pururadalla, mutta seuraava pysähdys olikin vasta Ristiinassa,
Astuvansalmen kalliomaalauksien tykönä. Luimme retkeilykirjasta, että kalliomaalauksille johti 3 km:n luontopolku. No, fiksuina tyttöinä ajateltiin, että se on joku rengasreitti, jonka pituus on 3 km. Mutta sehän tarkoitti yhteen suuntaan sitä matkaa, eli yhteensä tarvoimme 6 km.
Astuvansalmelta matka jatkuikin kotia kohti, jossa olimme puolenyön huitteilla.
No, mitä reissusta jäi käteen:
- paljon uusia kokemuksia
- tieto siitä, että minulle on kasvamassa hieno ja mahtava patikkakaveri. Viski jaksoi kyllä niin hienosti, ja näytti täydellisesti pitkää nenää kaikille niille jotka epäilivät pennun jaksamista tälläisellä reissulla
- tieto siitä, että seuraavaksi kun haluamme rauhoittumaan metsän keskelle, emme valitse näin suosittua paikkaa kuin Koli. Maisemat hienot, ihmiset ystävällisiä, MUTTA...meidän makuun vähän liian kaupallinen paikka ja liikaa ihmisiä.
Katsotaan sitten mihin ensi syksynä reissu suuntautuu....
Kiitos vielä ihanille reissukavereille Heidille & Viskille! <3 <3 <3
