perjantai 26. syyskuuta 2014

Treenimotivaatio korkeella

Vitsi että meillä meni treenit eilen hyvin!! Päästiin tekeen yksi korvauskerta rallytokoryhmään, jossa oli meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa. Ihanaa, että Anetella (kouluttajalla) on ihan selvä tavoite meidän kanssa, ja se on se, että kilpailemaanhan tässä ollaan menossa. Hän miettii kaiken meidän tekemisen niin, että varmasti tulee tehtyä täydellisiä kisasuorituksia. 


Ihanaa tehdä töitä tuollaisen pennun kanssa, jolla on motivaatiota ja halua tehdä töitä mun kanssa! Tai ainakin nyt on. Ja se toivottavasti säilyy! :) Mutta jos se ei säily, voi emäntä katsoa itseään peiliin... Tälläisissä ns. kontaktilajeissa on helppo saada koiran motivaatio nolliin. Syitä voi olla vaikka liika treenaaminen, liian vähä palkkaaminen, liian vaikea treenit (koira turhautuu kun ei tule onnistumisia) jne jne.... Pitäs muistaa, että jos on itse huonolla tuulella tai ei ole täysillä hommassa mukana, ei kannata treenata ollenkaan, vaan sen sijaan mennä vaikkapa metsään koiran kanssa. Muuten hakkaa vaan päätä seinään.


Eilen treeneissä perusasennot (eteen + molemmat sivut) oli ihan täydelliset. Ne kun saisi pidettyä yhtä hyvinä.... 
Maahanmenokin meni jo hienosti. Nyt saatiin siihenkin yksi kikka millä siitä tehdään pennulle vielä hauskempaa ja nopeampaa, tänään aamulla jo treenailtiin. Sitä ei vaan voi ottaa kovin montaa kertaa päivässä, koska on aika raskas pennun kesken kasvuisille takajaloille. Saatiin myös yksi vinkki miten treenata koiran syviä vatsalihaksia. Kohta Viskillä on hirmu 6-pack!! ;)


Eilen käytiin hakemassa myös puuttunut Rabies-rokotus. Nyt meillä on passi, jeeeee!!!!
Samalla käynnillä eläinlääkäri huomautti väärästä purennasta. Ei kuulemma liikaa kannata vielä huolestua. Tämä voi johtua vaan siitä, että yläleuka yksinkertaisesti on kasvanut nopeampaa kuin alaleuka. Mutta seuraillaan tilannetta ja jos ei purenta käänny parempaan suuntaan niin tarvii mennä vilauttamaan Viskin hammaskalustoa oikein hammaslääkärille.


Nyt viikonlopun viettoon! Luvassa pentupeuhua & koirakavereita!!! ♥


torstai 25. syyskuuta 2014

Eka jälki tehtynä & vähän rallytokoa

Wuhuu, eilen käytiin VIHDOINKIN ajamassa eka jälki! Isäntä kaatoi vähän heinää pellolta viikonloppuna ja nyt kävin tekemässä hyvin lyhyen, n. 15 askeleen jäljen. Talloin askeleet hyvin lyhyellä askeleella ja joka askeleelle laitoin namin. Annoin jäljen seistä n. 15 minuuttia, ennenkuin menimme sitä ajamaan.
Viski kyllä muuten aina haistelee tosi intensiivisesti, mutta nyt kun olisi pitänyt tehdä oikeasti töitä, ei hän oikein hokannut mistä on kyse. Vaikka askeleet oli hyvin lähekkäin, tuntui että se haisteli kyllä vasemman puoleiset askeleet, mutta ei oikean puoleisia. Okei, tämä oli vasta eka jälki, mutta jos jollain on jotain hyviä vinkkejä tähän hommaan niin otetaan vastaan! Jos kerkeisi ennen talven tuloa vielä lähes joka päivä jonkinlaisen jäljen tekemään. Jos sit keväällä oikein todenteolla alettas jälkeä harrastamaan.... JOS meistä vaan on siihen hommaan! ;)


Tänään mennään "vieraileviksi tähdiksi" rallytoko tunnille! Eilen tuli Anetelta (Aunelin Koirakoulu), että heillä on tosi pieni rallytokoryhmä, et haluttasko me ainakin nyt tällä viikolla tulla vieraileen siihen ryhmään. TODELLAKIN mennään! Toivoisin saavani nyt jotain vinkkiä siihen seuraamisen opettamiseen. Eilen tosiaan treenattiin peruuttamista, joka sujui hyvin vaihtelevasti. Hän kyllä nopeasti hokaa mistä on kyse, mutta kun pienen tauon jälkeen taas harjoittelimme, oli pää tyhjentynyt kaikesta aiemmin opitusta! :D Taitaa olla vähän kuin isäntänsä.... ;) Ja käskyä SEISO treenattiin kans. Se meni ihan hyvin ja treenaus jatkukoon. 

Tänään käydään eläinlääkärissä hakemassa rabies-rokotus. Sit saadaan passikin ja voidaan alkaa matkustelemaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Haaveissa olisi talven aikan tehdä esim. pieni reissu Ahvenanmaalle. Viski pääsisi käymään laivassa, ennen sitten keväistä Gotlannin reissua. Siinä tuleekin sitten kertaheitolla neljä laivamatkaa....

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Koirakavereita ja koulutusasiaa

Kun emännälle flunssa iskee, on kuin taivaanlahja ystävät joiden luo voi viedä koiran riehumaan! Kiitos Jonna ja kiitos Esko!! <3


Esko ja Viski on kyllä hauska pari! :D ..kuten varmaan kuvistakin voi päätellä..


Ostin lähikaupan alehyllystä viikonloppuna possun kieltä. Keittelin ne kypsiksi ja pilkoin pieniksi palasiksi. Ja niillä aseilla meillä päästiin koulutusasioissa ihan uusiin sfääreihin! :) WUHUU! Johan alkoi tekeminen kiinnostaa.


Nyt ollaan treenattu eteentuloa sekä oikealle ja vasemmalle sivulle tuloa. Olen nyt tosiaan opettanut Viskin tulemaan eteeni "eteen" käskyllä. Varmasti opetan vielä tänne-käskynkin, mutta edetään nyt hetki tällä käskyllä. Sivulle tulemiset olen opettanut suoralla sivulle tulemisella molemmin puolin. Kun ne ovat hanskassa, otetaan kuvaan mukaan myös kiertäen sivulle tulot. Ja taas molemmin puolin. Ihan vaan JOS joskus tulee harrastettua rallytokoa....


Eilen ja tänään aamulla harjoiteltiin peruuttamista. Alku oli vähän hankalaa, Viski tarjos pelkkää maahanmenoa. Mutta kun yhden askeleen vahingossa otti ja siitä heti palkkasin, niin kyllähän se pikkuhiljaa alkoi hoksaamaan mistä on kyse. Kovin montaa askelta ei vielä taapäin mennä, mutta pikkuhiljaa... Tänään ajattelin vielä yhtenä uutena liikkeenä ottaa seisomista.

Seuraamista ei olla otettu vielä askeltakaan. Kaipaan siihen joltain "ammattilaiselta" vähän vinkkiä että miten sitä aletaan treenaan. Jimi poikitti niin kovin aina, ja syy oli ihan täysin minussa ja opetuskeinoissani. Nyt ei millään viitteis toistaa samoja virheitä.

TREENI-ILOA muillekin!!! <3

perjantai 19. syyskuuta 2014

Jotain miehistymistäkö tapahtunut...?

Meidän pikkujätkä on alkanut nostamaan jalkaa!!! Horjuu horjuu, mutta pysyy pystyssä. Aina ei toki jaksa nostaa, kuten aikaisin aamusta ja myöhään illalla, mutta päivällä nostetaan jalkaa niin miehekkäästi! :)


On se niiiiin MIÄS! <3

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Sakemannin rotumääriteltä (pilke silmäkulmassa)

Löytyi aika osuva teksti Hikipediasta, PAKKO julkaista! :)


Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, omasta mielestään jättimäinen, kulmakunnan voimakkain ja lihaksikkain koira.

Yleisvaikutelma
    Ks. edellinen.

Tärkeitä mittasuhteita
    Urosten säkäkorkeus on 60-65 cm ja narttujen 55-60 cm, ylettyy vaivattomasti nappaamaan nakin ruokapöydältä. Kropan pituus on noin 10-17% säkäkorkeutta suurempi, mutta venyy tarvittaessa koko sohvan mittaiseksi.

Luonne ja käyttäytyminen
    Humoristinen, oma-aloitteinen, avulias ja tuppautuva jokapaikanhöylä, jota myös seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoirana käytetään.

Pää
    Jättimäinen, kiilamainen pallero, joka pyörii vartalon etuosassa. Pään sisältä saattaa toisinaan kuulua ääniä, yleensä pelkkää huminaa.

    Silmät
        Havaitsee helposti naapurin kissat ja pimeissä puskissa vaanivat näkymättömät pikku-ukot. Ovat ulkomuodoltaan soikeat, ruokaa kerjäessä melkein pyöreät, joskus lurpottavat. Silmätulehdus tekee niistä punertavat.

    Korvat
        Ne töttöröt siinä pään päällä valikoivat ja suodattavat ääniä koiran mieltymysten mukaisesti. Saksanpaimenkoiran korvat ovat suhteettoman suuret suhteettoman suuressa päässä, pelkkä korvan heilautus voi kaataa hennomman ohikulkijan.

    Leuat/hampaat/purenta
        Kovassa käytössä varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään ensin nilkkojen ja varpaiden puremiseen, joista siirrytään kenkien ja kirjojen pilppuamisen kautta aina sohvan raateluun saakka. Puruluihin hampaita ei käytetä.

Kaula
    Kaula yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta. "Kaulapanta? Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Jee! Minne me mennään?! Etkö sä ole vielä saanut ovea auki?! Ovi auki nyt! Mä en kestä enääääää!"

Runko
    Runko sisältää mm. mahan. Sinne uppoaa vain sitä kalleinta koiranmuonaa. Oveluudella myös ihmisruokaa. Ja kompostiroskaa ja hevosenpaskaa ja...

Eturaajat
    Etujaloilla voi kaivautua kukkapenkkiin ja muovimaton alle. Nostamalla etujalkaa ihmiseen päin saa herkkupalan.

Takaraajat
    Takajalkojen holtiton heiluminen paljastaa koiran unen olevan sikeää sorttia. Nostamalla takajalkaa ihmiseen päin saa huutia.

Käpälät
    Koiran hellyttävin kohta, hyvä että niitä on neljä.

Häntä
    Se on se vehje peräpäässä joka heiluu, pyörii, huojuu, sojottaa, vatkaa, paukuttaa ja roikkuu mukana. Sitä pitää ajaa takaa ja varoa ovia sulkiessa.

Liikkeet

    Saksanpaimenkoira on ravaaja. Se on myös laukkaaja, löntystäjä, hyppääjä ja hiipijä. Harvoin patsasteleva.

Nahka
    Nahkaverhoilu vakiovarusteena. On päiviä, jolloin koiraa voi muistuttaa, että koirannahka sopii rukkasten tekoon vallan mainiosti.

Hinta
    Tarpeen tullen vaihdetaan vaikkapa perunasäkkiin.

Karvapeite
    Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on irtonainen, leijuva ja tiukasti kankaisiin tarttuva. Ympäri vuoden.

Väri
    Löytyy laidasta laitaan, saviojassa lutraus saattaa tummentaa väriä hyvinkin paljon. Hevosenpaska tuo lisää punaista pikmenttiä. Värillä ei ole väliä, vanhemmiten se haalistuu joka tapauksessa.

Koko ja paino 
Urokset: säkäkorkeus 60 - 65 cm, paino 30 - 40 kg. Sopii just eikä melkeen isännän syliin
    Nartut: säkäkorkeus 55 - 60 cm, paino 22 - 32 kg. Sopii just eikä melkeen emännän syliin.

Virheet
    Niitä ei ole. Tuomari oli epäpätevä puusilmä. Säässä ei ollut kehumista ja kentänlaidallakin oli jotain häiritsevää toimintaa.


Kaikki sakemannin omistajat varmasti tunnistivat oman koiransa.... ;)

tiistai 16. syyskuuta 2014

Poikarakkautta

Eilen pääsi vauhtiin Tomppelit isolla H:lla <3
Beagle Topi, Suomenpystykorva Riki & Viski - aikamoista menoa!!


Aluksi Viskiä taas vähän pelotti, mutta pelko hälveni äkkiä. Onneksi nämä hyvät kokemukset koirakavereista auttavat parantamaan poitsun itsetuntoa ja saa varmasti koko ajan lisää rohkeutta. Pelko näkyy pienenä epävarmuutena, haukkumisena, karvojen pystyyn nostamisena aina toisen koiran tavatessa. Nyt ollaan jo hiukan päästy tästä eroon....

Kiitos Maria kun saatiin tulla sosiaalistamaan tuota meidän pikkujätkää! Vielä oli kaikki koiruudet lähes samankokoisia. Muutamissa viikoissa taitaa Viski kiriä Rikin ja Topin ohi.....

maanantai 15. syyskuuta 2014

Sisäsiistinä jo monta viikkoa - TYKKÄÄN!!

 Olen ihan unohtanut informoida tänne Viskin blogiin, että Viskihän on ollut jo reilu kuukauden päivät ihan täysin sisäsiisti.
Jopa työpäivien ja öiden ajan on kyennyt olemaan pissaamatta, olen niiiiin ylpeä meidän pikkuisesta!!!! <3 <3
 

Viikonloppu oltiin mökkeilemässä Snappertunassa ja hyvin meni taas. Viski sai nukkua meidän välissä sängyssä, joten kyllä uni maittoi! ;) 
Veneiltiin, kalastettiin, lenkkeiltiin ja oleiltiin. Kotimatkalla sunnuntaina poikkesimme kannustamaan Eskoa Match-Show:n Saloon. Viski oli tällä kertaa ihan vaan vapaamatkustajana, ehkä, huom EHKÄ ensi kerralla jo kehään! Ihan tyytyväinen olin Viskin käytökseen tapahtumassa. Muutamia koiria oli ihan pakko haukkua. Mutta onhan sellainen vasikan kokoinen tanskandoggi nyt varmaan melko pelottavan näköinen tuollaisen pikkujätkän mielestä.... :) Viskin mielestä kivoimmat tyypit näyttelyssä oli Esko (tietenkin) & pienen pieni mäykkypentu. 
Kovin muuten muu näyttelyväki kehui Viskin kiiltävää turkkia! Arvatkaapa oliko äippä ylpeä..... <3


Ja kotiin päästyä piti tietenkin vähän ajaa Lyytiä takaa....No, rakkaudesta se hevonenkin potkii! ;)


Vauhdikasta viikkoa kaikille!! <3

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Lihansyöjä(kö)?


Meidän Viskipä metsästi toissapäivänä sudenkorennon. Eikä siinä vielä kaikki....pitihän se saalis tietenkin syödä!! 


..mahtoi olla herkullista! :) 

tiistai 9. syyskuuta 2014

Viski 16 vkoa


..ja 14,80 kg.
Lääkäri oli sitä mieltä, että nyt saisi jo ruveta vähän pienenemään se kasvuvauhti. Tähän mennessä tullut noin 1-1,2 kg/vko. No, tarkkaillaan tarkkaillaan.

Ärsyttää muuten ihan suunnattomasti, kun kaikki pennun elämässä mukana olevat tahot, ovat aina vaan huolissaan pennun ruokinnasta. Miksi kukaan ei puhu pennun liikunnasta mitään....?!
Meillä tosiaankin syödään raakaruokaa ja perustan oppini tässä aika pitkälti Jakke Lehtosen materiaaleihin. Äskettäin Jakelta ilmestyi e-kirja pennun ruokinnasta. Kirjassa on monessa kohtaa todettu, liikunnan & ulkoilun tärkeys pennun elämässä. Toki siis ruokakin on tärkeä osa pennun elämää, mutta liikunnalla luodaan se pohja kaikkea tulevaisuutta varten.

Unohda epäilyt ja paineet pennun ruokinnasta sekä tulevaisuudesta ja sisäistä oleellisin asia pennun ruokkimisesta: se mitä teet ulkona, on tärkein osa-alue; ei ruokakupin sisältö.

  • älä murehdi asioita, joihin et voi vaikuttaa
  • opettele ne asiat, joihin voit vaikuttaa
  • kasvuhäiriöt johtuvat kasvattajan valinnoista sekä huonosta tuurista
  • sinä elät pennun kanssa, ei kasvattaja tai kukaan muukaan
  • opettele lähdekritiikki
  • pentu ei koskaan liiku liikaa 

Mielestäni kukin toimii oman pentunsa kanssa niinkuin parhaaksi näkee ja niinkuin on parhaaksi nähnyt edellistenkin koirien kanssa. 
Meillä on tällä hetkellä (tietääkseni) terve, onnellinen pentu ja todella toivon että se myös terveenä pysyy! <3 Nautitaan ihanasta pentuajasta turhia murehtimatta!!!

 P.S. Mikäli sinua kiinnostaa tuo Jakke Lehtosen kirja, sen voi käydä ostamassa TÄÄLTÄ.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Voihan ällötys - PUNKKEJA

Meillä ei ole ikinä ollut koirissa punkkeja, Jimillä taisi koko elämänsä aikana olla 1-2 punkkia.
Ja nyt Viskillä on jo ollut kaksi punkkia päässä! YÖK YÖK YÖK!! Inhottava otus.
Molemmat punkit ollaan poistettu ja homeopaattinen tukihoito punkinpuremaa vastaan on aloitettu. 


Mitä keinoja muilla on punkkeja vastaan...? 
Inhottaa kaikki kemialliset lääkitykset. Jos vaan on jotain luonnon omia keinoja, niin otetaan vinkkejä vastaan.

Jimille aloitin jo hyvissä ajoin kevättalvella syöttämään valkosipulia. Eikä näkynyt punkkeja. Viskillekin olen yhden 2-viikon valkosipulikuurin jo antanut, mutta eihän se tuo vielä mitään suojaa...

lauantai 6. syyskuuta 2014

Kolin kansallispuisto


Täytyy yrittää heti kirjata reissun vaiheet ylös, kun ne vielä ovat suht tuoreena muistissa! :) Eli reissusta selvitty ehjin nahoin ja montaa kokemusta rikkaampina! <3

Matka alkoi maanantaina suht pitkällä ajomatkalla Lahden ja Mikkelin kautta Joensuuhun ja sieltä sitten Kolille. Ensimmäinen yöpyminen tapahtui Kiviniemen tilalla, siihen on Kolin kylältä linnuntietä matkaa noin 20 km.


Nukuimme riihessä, johon oli rakennettu puiset laverit ja niiden päällä oli patjat. Mitään lämmitystä riihessä ei ollut. Lämmityksen puuttumisessa ei olisi ollut muuten mitään ongelmaa, mutta olin kiireessä napannut mukaani makuupussin, jonka suositeltu käyttö oli +18 asteen lämpöön ja riskiraja oli jo +2. Ulkolämpötilan keikkuessa siinä +5 huitteilla ei paljon yöllä naurattanut, päinvastoin... Hiukan olin myös huolissani miten Viski pärjää, koska ei ole vielä yhtään yötä viettänyt ulkona, mutta hyvin se siinä minun kainalossa selviytyi! :)
Riihi oli lammasaitauksen sisällä ja Viskin ei oikein meinannut huumorintaju riittää lampaiden tutustumisyrityksiin. Lampaat olivat tottuneita koiriin ja siksi tulivat aika yli-innokkasti nuuskuttelemaan. Viski uskalsi minun sylistä lampaita nuuskutella, mutta muuten olivat kyllä vähän liian pelottavia! :)


Yöpyminen aitassa maksoi 10 €/yö. Otimme lisäksi aamupalan (6 €), joka syötiin Kiviniemen tuvassa. Aamupala oli jokaisen euronsa arvoinen ja syömisen lisäksi saimme ihastella kahta 3,5 kk:n ikäistä kissanpentua. Voih... <3 ne olivat niiiiin ihania ja leikkisiä!!

Kiviniemestä matka jatkui kohti Ukko-Kolia ja siellä sijaitsevaa Luontokeskus Ukkoa. Luontokeskuksen pihaan ei saanut ajaa autoa, vaan auto piti jättää alempana olevalle parkkikselle. Parkkipaikalta pääsi Luontokeskukseen rappusia pitkin tai ilmaisella maisemahissillä. Me nuoret, tervejalkaiset käytettiin tietenkin joka kerta sitä maisemahissiä! :) Viski tuli hienosti hissiin, eikä yhtään pelännyt vaikka hissi meni aika mahtavissa maisemissa. Ihmisillä vaan oli välillä hauskaa, kun otin Viskin viereeni penkille istumaan ja ihastelemaan maisemia! 


Suosittelen patikkareissua suunnitellessa aina asioimaan ensin paikallisessa Luontokeskuksessa. Sieltä saa aina sen ajankohtaisimman tiedon ja henkilökunta toimii enemmän kuin mielellään oppaana reissulle. Luontokeskus Ukosta saimme erittäin kattavan tiedon Kolin alueen reiteistä. Saimme myös vahvistusta sille tiedolle, että Kolin reitit ovat todella vaativia suurien korkeuserojen vuoksi, joten etenkään kun on pentu mukana, niin ei kannata ahmia liian suuria päivämatkoja. Ja yksi tärkeä tieto oli myös, että Kolin vesipisteistä suurin osa oli suljettuina, koli-bakteerin vuoksi. Luulimme ensin tätä huonoksi puujalkavitsiksi, mutta kyllä se ihan paikkansa piti, Kolilla koli-bakteeria. Juomapullot piti siis tankata luontokeskuksella ja kantaa mukanaan. Ruokakäyttöön toki käy myös tuo kolibakteerivesi, koska se keitetään ensin, mutta emme me sitä siltikään tohtineet käyttää. Ei olisi ollut kiva pilata reissua ankaralla ripulilla.


Luontokeskus Ukko oli siitäkin erittäin mukava paikka, että sinne oli hyvin käyttäytyvät koirat tervetulleita. Koirat saivat vettä ja koirankeksejä samalla kun omistajat saivat nauttia Ukon kahviossa herkulliset pullakahvit.
Luontokeskuksen kautta sai myös varattua alueella sijaitsevia Metsähallituksen omistamia varaustupia. Otimme yhdeksi yöksi Ikolanahon varaustuvan, 35 €/vrk. Varauksen vastaanottaja vielä muistutti, että siellä mökissähän ei sitten ole sähköjä..ou nou, yleensähän autiotuvissa on sähköt! :D Ehkä mies ei tiennyt, että olemme ennenkin näissä metsätölleissä nukkuneet! :)

Luontokeskukselta ajoimme auton Peiponpellon pysäköintipaikalle, ja aloitimme "kevyen" 700 metrin nousun mökille. Kyllä siinä vähän puski hikeä pintaan, kun pitkästä aikaa rinkka selässä kiipesi aika suoria seinämiä ylöspäin.



Hengissä selvittiin mökille saakka ja kyllähän se möksä täytti kaikki odotukset!


Mökin varustelutaso oli hyvä;

Makuupaikat neljälle kerrossängyssä ja laverilla, patjat, tyynyt, vuolukivitakka, kaasukeitin, talousvesi kaivosta (juomavesi keitettävä), erillinen kuivakäymälä.


Mökki näyttikin aika pian siltä, että me olimme sinne majoittuneet! ;)
Vuolukivitakka oli ihan huippujuttu. Tänä yönä ei tarvinnut palella!! Ainoa miinuspuoli mökissä oli vessan kaukainen sijainti. Mökiltä oli vessalle noin sadan metrin matka. Mielestäni vähän liian pitkä kovan hädän yllättäessä. En tiedä oliko vessan sijaintia siirretty juuri tuon pintaveden likaantumisen takia, tiedä häntä, mutta vieraskirjasta saimme lukea, että wc on joskus sijainnut ihan mökin (ja kaivon) vieressä.

Mökkiin päästyämme vaan nopeasti purimme kamat ja pakkasimme yhden rinkan kantokuntoon ja siihen laitoimme päivän eväkset. Tarkoitus oli lähteä valloittamaan Ukko-Koli. Matkaa Ukko-Kolille oli linnuntietä n. 3 km. Me teimme menomatkalla Uuron kierroksen ja reittiseloste sanoi seuraavaa: "Reitin korkeimman ja matalimman paikan korkeusero on 112 metriä, joten kierros on lyhyydestään huolimatta erittäin vaativa". Ja sitähän se olikin. Mutta maisemat olivat myös erittäin upeat, jylhät. 


Näiden upeiden maisemien luona oli myös erittäin hyvä paikka pitää lounastauko. Ruokana oli kunnon retkiruokaa, kanarisottoa. Trangialla vaan vesi kiehuvaksi ja kiehuva vesi kaadetaan retkiruokapussiin. Pussin annetaan olla suljettuna, lämpimässä paikassa (esim. pyyhkeen sisällä) n. 10 minuuttia ja ruoka on syötävää.


Yllättäen tuolla retkioloissa myös nämä sapuskat maistuvat ihan erityisen hyvältä! Mausteita niistä ei ainakaan puutu.


Tauoilla Viski sai päällensä kaverin ranskikselta lainassa olleen manttelin. Tälläinen lämpömantteli/takki on aika ehdoton näillä reissuilla, etenkin kylmempään aikaan, jolloin väsynyt & hikinen koira alkaa tauoilla helposti palella. Viski oppi heti, että tauot täytyy käyttää hyödyksi ja nukkua nukkumatta jääneet päikkärit!


Evästauon jälkeen matka jatkui kohti Ukko-Kolia. Ja kyllähän ne sieltä avautuvat maisemat olivat kaiken sen hien arvoisia! :) Pielinen on aika upea vesistö.


Tälläiselle Lapille sydämensä täysin menettäneelle retkilijälle nämä maisemat eivät mitään sydämen pysähdystä aiheuttaneet, mutta kyllähän ne upeat olivat siitä huolimatta! Ihan näkemisen arvoiset. Ukko-Kolilta avautuvaa maisemaahan sanotaan Suomen kansallismaisemaksi.

"Kuvatkaa te vaan, mää ainaki nukun nyt!"
 Ukko-Kolilta matka jatkui Akka-Kolin ja Paha-Kolin kautta takaisin Ikolanahoon ja varaustuvalle.
Olimme niin poikki ensimmäisen päivän tarpomisesta, että uni tuli aika sutjakkaasti!


Kolmannen päivän missio oli patikoinnin lisäksi päästä saunaan! Kun on pari päivää hikoillut samoissa kamppeissa, niin on aika kova tarve päästä peseytymään.
Tarvoimme takaisin parkkipaikalle, jossa auto oli (ihanaa alamäkeä) ja ajoimme ensin Luontokeskukselle palauttamaan mökin avaimen. Tämän jälkeen ajoimme Kolin kylällä sijaitsevaan infopisteeseen kyselemään, että mistäköhän saisimme kohtuuhintaisen, saunallisen mökin. Pielisen rannalla sijaitsevat mökit kuulemma maksavat sadasta eurosta ylöspäin per yö. Liian kallista meidän budjetille. Infon kautta saimme tiedon Merilänrannan Rantamajoista, jotka sijaitsevat Käränkälammen rannalla, n. 6 km Kolin kylältä. Meidän Karpalo mökkimme oli 60 €/vrk ja juuri täydellinen meidän tarkoituksiin.

Sinne majoituttuamme ja hernerokat naamaan vedettyämme ajoimme auton Kolin sataman parkkiin ja lähdimme kiertämään Kasken kierroksen. Taas korkeuserot toivat oman haastavuutensa reitille.
Reitin varrella oli ihanaa Kolin perinnemaisemaa vanhoine maatiloineen sekä erilaista taidetta metsän keskellä, mm. aidon kokoinen jääkarhu! :)


Kasken kierros oli todella huonosti merkitty, mutta onneksi muita opasteita löytyi matkan varrella, joten pärjäsimme hyvin kartan kanssa.


Ilta menikin saunoessa ja pestessä reissun pölyjä pois iholta! :) Tuli siinä ehkä muutama ansaittu olutkin nautittua, saunan lämmössä.... ;)

Aamulla herättyämme pohdimme, että vieläkö päivän ajan kiertäisimme Kolia, mutta koska meillä oli matkakaverina tämä Viski 15 vkoa, emme viitsineet häntä enää rasittaa yhtään enempää rankoilla reiteillä, vaan päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti. Ensin tietenkin piti käydä koiruutta väsyttämässä mökin vierestä lähtevällä pururadalla, mutta seuraava pysähdys olikin vasta Ristiinassa, Astuvansalmen kalliomaalauksien tykönä. Luimme retkeilykirjasta, että kalliomaalauksille johti 3 km:n luontopolku. No, fiksuina tyttöinä ajateltiin, että se on joku rengasreitti, jonka pituus on 3 km. Mutta sehän tarkoitti yhteen suuntaan sitä matkaa, eli yhteensä tarvoimme 6 km.




Astuvansalmelta matka jatkuikin kotia kohti, jossa olimme puolenyön huitteilla.
No, mitä reissusta jäi käteen:
  • paljon uusia kokemuksia
  • tieto siitä, että minulle on kasvamassa hieno ja mahtava patikkakaveri. Viski jaksoi kyllä niin hienosti, ja näytti täydellisesti pitkää nenää kaikille niille jotka epäilivät pennun jaksamista tälläisellä reissulla
  • tieto siitä, että seuraavaksi kun haluamme rauhoittumaan metsän keskelle, emme valitse näin suosittua paikkaa kuin Koli. Maisemat hienot, ihmiset ystävällisiä, MUTTA...meidän makuun vähän liian kaupallinen paikka ja liikaa ihmisiä.
Katsotaan sitten mihin ensi syksynä reissu suuntautuu....
 Kiitos vielä ihanille reissukavereille Heidille & Viskille! <3 <3 <3